Tyttö sanoi että hän tarvitsee uuden kassin partsaa varten. Minä sitten lupasin tehdä sen. Kangaskin oli valmiina. Ja ihan aitoa oikeaa retroa.

Tämä kuva on otettu 1982 lapsuuden kotonani. (Kuva on oikeesti ihan kunnon kokoinen, mutta vähän "leikkelin" sitä tänne)

Ja tämä noista verhoista tuli tänään. Verhot olen saanut äidiltäni muuttaessani ensimmäisen kerran yksin. Sen jälkeen kun ollaan muutettu isompaan niin verhoilla ei ole ollut käyttöä. Kysyin tuossa kerran äidiltä, että tarviiko hän noita verhoja. Ei tarvinnut. Ja eikun sakset käsiin ja pilkkomaan. Ensin piti tietysti tytöltä kysyä kelpaako kangas ja kelpashan se.

Kiinnitys laukusta vielä puuttuu. Pohdin kolmen eri vaihtoehdon välillä: tarranauha ja sitten ulkopuolelle jotkin kivat napit koristeeksi siihen kohtaan, nepparit tai sitten magneettilukot, joita ostin samasta paikkaa kun kukkaron kehyksiäkin ajatuksella että noitakin olisi kiva kokeilla. Nyt vaan olen laittanu nuo magneetit jonnekin "jemma"-nimiseen paikkaan No kyllä ne jostain löytyy. Tytöltä täytyy vielä kysyä kun saapuileepi hiihtolomareissusta että mikä kiinnitys laitetaan.

Ja jotain muutakin tuosta verhosta vielä tulen tekemään. Tuohon laukkuun kun ei loppujen lopuksi niin paljon kangasta mennyt. Ohje on jälleen omasta päästäni, saman mallin mukaan kuin tämä. Vuorina on, yllätys yllätys, myöskin verhokangasta. Mustapohjaista jossa on valkoisia vähän tulppaanin kukan näköisiä kukkia. Anopilta joskus saatu, koskaan ei meillä ole ikkunassa ollut.

Ja vielä vähän tuota nostalgia -osastoa. Etsiessäni verhoista hyvää kuvaa, löysin tämän:

Kuvaa on jälleen vähän rajattu, mutta pääasia tuossa näkyy. Kuva on vuodelta 1986 ja siinä on ensimmäinen ihan itse kutomani villapaita. Paita on korinpohjaneulosta. Ja kyllä sitä ihan julkisestikin pidettiin

Tilkkuprojekti on nytkähtänyt nyt ihan todella vauhtiin. Olen ottanut ihan uuden systeemin ruutujen tekoon: teen kaikista saman sauman ennen kuin aloitan seuraavaa. Nyt on kaikista kaksi ensimmäistä palaa ommeltu yhteen ja joistakin jo kolmattakin palaa. Eiköhän se tästä...